tiistai 3. tammikuuta 2012

Käsitemereen hukkuneille

Facebookissa on viime aikoina jaettu paljon kesällä julkaistua uutista kotimaahansa palautetuista turvapaikkaa Suomesta hakeneista kidutuksen uhreista. Suomi siis rikkoo YK:n kidutuksen vastaista sopimusta. Täysin tietoisesti.

Kun itse jaoin kyseisen uutisen seinälleni kiinnitin huomiota uutisen otsikointiin "Kymmeniä kidutettuja turvapaikanhakijoita käännytetään Suomesta".

Kidutusta kokenut henkilö ulkoistetaan ja toiseutetaan termillä turvapaikanhakija. Suomi käännyttää kidutusta kohdanneita ihmisiä. Ja kuten jutussa haastateltu lääkäri toteaa, ei kidutus ole aina vain fyysistä tai seksuaalista, vaan myös psyykkistä.
En aio kuitenkaan nyt keskittyä vain kotimaassaan kidutettuihin karkoitettuihin, vaan laajemmin koko keskusteluun ja kielenkäyttöön, jota siirtolaisuutta ja pakolaisuutta käsitellessä käydään.

Ihminen on helppo ulkoistaa omasta kokemusmaailmasta erilaisilla määritelmillä. Sama määrittely myös hämärtää rajoja. Puhutaan maahanmuuttajista homogeenisenä ryhmänä, jossa Suomeen avioliiton kautta tulleet ovat samassa ryhmässä kiintiöpakolaisina saapuneiden ja työpaikan Suomesta saaneiden ulkomaalaisten kanssa. Usein tähän sotketaan vielä sekaan Suomessa syntyneet siirtolaisten lapset, jotka ovat Suomen kansalaisia, sillä kansalaisuuden saa syntymällä Suomeen. Kaikille näille ihmisille on yhteiset ja erinäiset leimansa.

Myös sillä, mistä olet, on väliä. Kun eurooppalainen nuori lähtee muutamaksi kuukaudeksi palloilemaan päämäärättömästi pikkurahalla Aasiaan tai Afrikkaan, hän kansainvälistyy. Kun afrikkalainen tai aasialainen nuori palloilee päämäärättömästi pikkurahalla pitkin Eurooppaa, hän on ongelma.

Kaikista tärkein "leima" tässä keskustelussa on kuitenkin ihminen, osoitus lajikumppanuudesta. Vaikka edelleenkin joillekin tuntuu tekevän tiukkaa myöntää, että niin suomalaiset, kuin somalialaisetkin olemme kaikki samaa yhteistä lajia.

On kivuttomampaa puhua hukkuneista pakolaisista, kuin hukkuneista ihmisistä. Kun kesällä joku humalainen kalastaja putoaa veneestä ja painuu pohjaan, uutisoidaan ihmisen hukkuneen (tai humalaisen tai kalastajan). Kun kymmeniä tai jopa satoja hukkuu Välimerelle, hukkuu venepakolaisia. Ainakin otsikoissa.

Ehkä koko siirtolaiskeskustelu olisi inhimillisempää, jos puhuisimme leimojemme sijaan toisistamme ihmisinä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti